Salaattibaari tarjoaa sosiaalista kuntoutusta Vilnassa

Vilnan yliopiston sisäpiha

Muutama vuosi sitten, keväällä 2018, sain tilaisuuden opettajavierailuun sosiaalipolitiikan ja -työn laitokselle Vilnan yliopistoon (liettuaksi Vilniaus universitetas). Jesuiitat perustivat 1500-luvun lopussa yliopiston kollegioksi ja se on yksi vanhimmista Euroopan korkeakouluista. Opinahjo muistuttaa luostaria vanhoine rakennuksineen. Kaupungin keskustassa sijaitsevasta yliopistosta löytyvät luentosalien ja henkilökunnan tilojen lisäksi museo ja kirjakauppa kahviloineen. Opiskelijoita siellä ahkeroi lähes 20 000 ja henkilökuntaa on noin 3 500. Opetin vanhassa luentosalissa, jonka takaseinän ikkunoista avautui puiden värikäs kukkameri. Se kehysti opiskelijoita ja mietin, että tuskinpa kauniimpaa ympäristöä voi toivoa.

Vilnan yliopiston kirjakauppa.

Yliopiston viehättävästä kirjakaupasta löytyy myös matkamuistoja.

Opetukseni aiheena oli ehkäisevä päihdetyö erityisesti Suomessa, sillä ajattelin tämän teeman olevan ajankohtainen molemmissa maissa. Aiheesta sukeutuikin kiinnostavia keskusteluja liettualaisten opiskelijoiden kanssa, kun pohdimme vaikuttamista ja päihteiden käyttäjien luokitteluja, mutta myös huolen puheeksi ottamista. Suomalaisen päihdepalvelujen kattavuus ihmetytti opiskelijoita. WHOn sopimukset vaikuttavat maiden käytäntöihin ja Liettuan sosiaali- ja terveysministeri on ajanut tiukentuneita päihteisiin liittyviä säädöksiä, sillä muun muassa alkoholin mainosaikaa on rajoitettu. Kulttuurierojen ja yhtäläisyyksien tiedostaminen sekä toisilta oppiminen ovat tärkeä osa asioiden sisäistämistä.

Mano Guru -ravintolan mainos.

Mano Guru on sosiaalinen yritys ja se on mainittu ravintolan seinässä.

Sosiaalipolitiikan laitoksen lehtorin kanssa vierailimme salaattiravintola Mano Gurussa (suomeksi Guruni) vanhassa kaupungissa (osoite Vilniaus gatve 20). Kuppilan erikoisuutena ovat sen työntekijät, joilla on takanaan päihdeongelmia ja toisinaan myös vankilatuomioita. Sikäli ammattilaiset pyörittävät normaalia ravintolaa, mutta he osallistuvat samalla sosiaaliseen kuntoutukseen. Työntekijöiden kanssa käydään ohjauskeskusteluja, haetaan asuntoa tai seuraavaa työpaikkaa. Näin ollen ravintolaa voi kutsua sosiaaliseksi salaattibaariksi. Siellä työskentelee noin 20 palvelualtista ja ystävällistä työntekijää, ruoka-annokset ovat kauniita ja herkullisia. Alkoholia ei kuitenkaan ole tarjolla, mutta sitä monipuolisemmin voi tilata muita drinkkejä ja juomia. Lasten iloksi on rakennettu leikkinurkkaus. Kaupunki maksaa vuokran, mutta muuten Mano Guru hakee jatkuvasti ulkopuolista projektirahoitusta.

Mano Guru -ravintola.

Herkullinen halloumiannos ja ote monipuolisesta ruokalistasta.

Vilnassa tutustuin myös päihdekuntoutujien hoito- ja asumisyksikköön As ešu (suomeksi Minä olen), joka kuuluu katoliseen Caritas-yhteisöön. Hoito perustuu Minnesota-malliin: vaiheittaisesta päihteistä vieroittumisesta yhteiskuntaan integroitumiseen. Yhteisön noin 20 asukasta osallistuvat erilaisiin ryhmiin; musiikki- ja muuhun taideterapiaan sekä he viljelevät kasvimaata.

As esu -asumisyksikkö.

Päihdekuntoutujien asumis- ja hoitoyksikkö, As ešu.

Kaiken kaikkiaan vierailu Liettuan pääkaupunkiin oli antoisa sekä kulttuurisesti että ammatillisesti. Vierailukohteeni Mano Guru ja Caritas on perustettu noin 20 vuotta sitten. Siten ne ovat melko uusia ja harvinaisia tukitoimia päihdekuntoutujien parissa. Yliopiston opiskelijat toivat valoa ja optimismia oman maansa pullonkauloihin ja niiden ratkaisuihin. Opettajakollegan kanssa kuljeskelimme vanhassa kaupungissa, keskustelimme maidemme olosuhteista, pedagogiikasta ja tutkimuksistamme. Viehättävä ympäristö ja pohdinnat avasivat uusia ovia ja toivat suhteellisuutta kotimaan tilanteeseen. Sosiaalipolitiikan ja -työn laitoksella tehdään projekteja muun muassa Valko-Venäjän kanssa. Yhteishankkeessa hyödynnetään venäjän kielen taitoista lehtoria, joka johti projektia. Yhteiskuntatieteessä liettualaiset kokivat pohjoismaisen yhteistyön niukaksi. Sen vuoksi maidemme välille toivottiin lisää yhteistyötä niin koulutuksen, tutkimuksen kuin hanketyönkin saralla.

                                                              Viso geriausio!

Teksti ja kuvat: Katja Ihamäki

Edellinen artikkeli
Ikuisuuden perspektiivi – kirjailija turvallisena lähikontaktina
Seuraava artikkeli
Asenteet muuttuvat suvaitsevaisempaan suuntaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan Liettuassa
Valikko