Salaattibaari tarjoaa sosiaalista kuntoutusta Vilnassa

Vilnan yliopiston sisäpiha

Muutama vuosi sitten, keväällä 2018, sain hienon tilaisuuden opettajavierailuun sosiaalipolitiikan ja -työn laitokselle Vilnan yliopistoon (liettuaksi Vilniaus universitetas). 1500-luvun lopussa yliopiston perustivat jesuiitat kollegioksi ja se on yksi vanhimmista Euroopan korkeakouluista. Opinahjo muistuttaa luostaria vanhoine rakennuksineen. Kaupungin keskustassa sijaitsevasta yliopistosta löytyvät luentosalien ja henkilökunnan tilojen lisäksi museo ja kirjakauppa kahviloineen. Opiskelijoita siellä ahkeroi lähes 20 000 ja henkilökuntaa on noin 3 500. Opetin vanhassa luentosalissa, jonka takaseinän ikkunoista avautui puiden värikäs kukkameri. Se kehysti opiskelijoita ja mietin, että tuskinpa kauniimpaa ympäristöä voi toivoa.

Vilnan yliopiston kirjakauppa.

Yliopiston viehättävästä kirjakaupasta löytyy myös matkamuistoja.

Opetukseni aiheena oli ehkäisevä päihdetyö erityisesti Suomessa. Ajattelin tämän teeman olevan ajankohtainen molemmissa maissa. Aiheesta sukeutuikin kiinnostavia keskusteluja liettualaisten opiskelijoiden kanssa. Pohdimme vaikuttamista ja päihteiden käyttäjien luokitteluja, mutta myös huolen puheeksi ottamista. Suomalaisen päihdepalvelujen kattavuus ihmetytti opiskelijoita. WHOn sopimukset vaikuttavat maiden käytäntöihin ja Liettuan sosiaali- ja terveysministeri on ajanut tiukentuneita päihteisiin liittyviä säädöksiä. Muun muassa alkoholin mainosaikaa on rajoitettu. Kulttuurierojen ja yhtäläisyyksien tiedostaminen sekä toisilta oppiminen ovat tärkeä osa asioiden sisäistämistä.

Mano Guru -ravintolan mainos.

Mano Guru on sosiaalinen yritys ja se on mainittu ravintolan seinässä.

Sosiaalipolitiikan laitoksen lehtorin kanssa vierailimme salaattiravintola Mano Gurussa (suomeksi Guruni) vanhassa kaupungissa (osoite Vilniaus gatve 20). Kuppilan erikoisuutena ovat sen työntekijät, joilla on takanaan päihdeongelmia ja toisinaan myös vankilatuomioita. Sikäli ammattilaiset pyörittävät normaalia ravintolaa, mutta he osallistuvat myös sosiaaliseen kuntoutukseen. Työntekijöiden kanssa käydään ohjauskeskusteluja, haetaan asuntoa tai seuraavaa työpaikkaa. Sikäli ravintolaa voi kutsua sosiaaliseksi salaattibaariksi. Ravintolassa työskentelee noin 20 palvelualtista ja ystävällistä työntekijää, ruoka-annokset ovat kauniita ja herkullisia. Alkoholia ei tarjoilla, mutta sitä monipuolisemmin voi tilata muita drinkkejä ja juomia. Leikkinurkkaus on rakennettu lasten iloksi. Kaupunki maksaa vuokran, mutta muuten Mano Guru hakee jatkuvasti ulkopuolista projektirahoitusta.

Mano Guru -ravintola.

Herkullinen halloumiannos ja ote monipuolisesta ruokalistasta.

Vilnassa tutustuimme myös päihdekuntoutujien hoito- ja asumisyksikköön As ešu (suomeksi Minä olen), joka kuuluu katoliseen Caritas yhteisöön. Hoito perustuu Minnesota-malliin, joka koostuu vaiheittaisesta päihteistä vieroittumisesta ja yhteiskuntaan integroitumisesta. Yhteisön noin 20 asukasta osallistuvat erilaisiin ryhmiin; musiikki- ja muuhun taideterapiaan. Pihassa on kuntoutujien viljelemä ryytimaa.

As esu -asumisyksikkö.

Päihdekuntoutujien asumis- ja hoitoyksikkö, As ešu.

Kaiken kaikkiaan vierailu Liettuan pääkaupunkiin oli antoisa sekä kulttuurisesti että ammatillisesti. Sekä Mano Guru että Caritas ovat perustettu noin 20 vuotta sitten. Siten ne ovat melko uusia ja harvinaisia tukitoimia päihdekuntoutujien parissa. Yliopiston opiskelijat toivat valoa ja optimismia oman maansa pullonkauloihin ja niiden ratkaisuihin. Opettajakollegan kanssa kuljeskelimme vanhassa kaupungissa, keskustelimme maidemme olosuhteista, pedagogiikasta ja tutkimuksistamme. Viehättävä ympäristö ja pohdinnat avasivat uusia ovia ja toivat suhteellisuutta kotimaan tilanteeseen. Sosiaalipolitiikan ja -työn laitoksella tehdään projekteja muun muassa Valko-Venäjän kanssa. Yhteishankkeessa hyödynnetään venäjän kielen taitoista lehtoria, joka johti projektia. Yhteiskuntatieteessä liettualaiset kokivat pohjoismaisen yhteistyön niukaksi. Maidemme välille toivottiin lisää yhteistyötä niin koulutuksen, tutkimuksen kuin hanketyönkin saralla.

                                                              Viso geriausio!

Teksti ja kuvat: Katja Ihamäki

Edellinen artikkeli
Ikuisuuden perspektiivi – kirjailija turvallisena lähikontaktina
Seuraava artikkeli
Asenteet muuttuvat suvaitsevaisempaan suuntaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan Liettuassa
Valikko