Liettualaisia elokuvavinkkejä talvisiin iltoihin

Talven illoissa on kiva katsella elokuvia hyvässä seurassa. Ja koronapandemiankin aikana se on hyvää viihdykettä. Elokuvan nimen alla on mainittu saatavuustiedot verkkokatseluna.

Nyt on myös hyvä aika suunnitella tulevia seikkailuja. Vilna on vireä elokuvakaupunki, ja teatterissa näkee paikallista leffayleisöä. Festivaaleja kannattaa tutkia. Filmejä voi katsella eri puolilla kaupunkia erilaisissa ympäristöissä.

Tämän jutun elokuvat ovat katsottavissa Dafilms-palvelusta tai Amazonista. Dafilms-palveluun tarvitset tunnukset. Tähän menee hetki. Tekstitykset ovat englanniksi.

Bridges of time, Laiko tiltai (2018)

Saatavilla: Dafilms.com, tekstit englanniksi ja venäjäksi.

Elokuvan on ohjannut Kristine Briede ja Audrius Stonys. Briede on perustanut New Media Art Programin Liepajan yliopistoon. Kyseessä on filosofinen esseedokumentti. Jo esittelyfilmi saa kyyneleet silmiin. Knoppitietona, ensimmäinen traileri nähtiin Yhdysvalloissa vuonna 1913.

Musiikista on vastuussa Giedrius Puskunigis (s. 1972), jonka musiikissa on minimalistisia äänivirran osia, hiljaisuuden saarekkeita, jazzia ja itämaisuutta. Mies on myös näyttelijä, uusimpia elokuvia, joissa hän esiintyy, on Master and Tatyana.  Elokuva yhdistyy jatkumoon, joka alkoi 1960-luvulla rautaesiripun takana. Eräs sen ajan baltialaisiin New Wave -tekijöihin kuuluva Ivars Seleckis kertoo, että silloin kuvattiin ihmisiä senhetkisillä resursseilla.

Elokuva on näytetty Cannesin filmifestivaaleilla vuonna 2017. Tapahtuma perustettiin kunnianosoituksena taiteellisille teoille. Siitä tuli tapaamispaikka niille, jotka ovat innostuneita elokuvasta ja taiteesta.

Temporarily (2011)

Dafilms.com, tekstit englanniksi.

Vuonna 1988 Liettuassa syntynyt ohjaaja Anastasija Piroženko on audio-visuaalinen taiteilija ja elokuvantekijä, joka asuu parhaillaan Amsterdamissa. Mimiikka kiinnostaa Piroženkoa. Siinä elehditään, liikutaan ja tanssitaan äänettömästi. Hän tutkii absurdiutta toistuvassa ja kauneutta tavallisessa.

16 vuotta on kulunut asunnossa. Elokuvassa tutkitaan Anastasijan vanhempien elämää pikkukaupungissa. Näkökulma on henkilökohtainen.  Melkein mistään ei huomaa ajan kulumista.

Temporarilyn jälkeen hän on tehnyt The God’s Eatersin (2013) ja Syndromes of Mimicryn (2017). Jälkimmäinen kuvaa Liettuan itsenäistymisen jälkeistä aikaa. Maa etsii identiteettiä eri sektoreilla. Länsimaiset konseptit kiehtovat.

Woman and the glazier (2016)

Dafilms.com, tekstit englanniksi.

Dokumentti sijoittuu Kazakhstaniin Tian Shan -vuorille Kiinan ja Kirgisian lähettyville. Internetissä on kuvia alueilta. Ohjaaja on Audrius Stonys. Elokuvassa tapaamme naisen, joka on elänyt 30 vuotta erillään kaikesta tutkiessaan ilmastoa. Tutkija on viettänyt vuosikymmenet vuoristossa, myös lähellä autonomista Xinjiangin aluetta Kiinassa.

Hän työskentelee 3500 metrin korkeudessa. Mukana on kissa ja koira. Vuorilla on hyvin hiljaista.

Elokuva tarkkailee elämää vuorilla. Asemapaikka on vanha tutkimusasema Tuiuksu-jäätiköllä. Tutkimuksen ammattilainen viihtyy työssään jäätiköllä.

Dokumentti on tunnin pituinen. Katsoja pääsee näkemään Keski-Aasian luontoa, luolia, kiviä ja laaksoja.

Ashes in the Snow (2018)

Dvd saatavilla Amazon.com:sta sekä Amazon Primesta.

Vuonna 2018 ilmestynyt Markeviciusin ohjaama toiseen maailmansotaan liittyvä draama, joka pohjautuu Ruta Sepetysin ensiromaaniin Harmaata valoa (Between Shades of Gray). Teos perustuu osin tarinoihin, joita tekijä kuuli neuvostoajan sorrosta selvinneiltä. Kirja on palkittu, ja sitä pidetään kauniisti kirjoitettuna. Elokuvassa puhutaan myös venäjää.

Tarina kertoo liettualaisesta perheestä, joka on lähetetty Siperiaan. Siellä naiset ja lapset oli pakotettu tekemään suojia paljain käsin ja selviytymään vedellä ja leivällä.

Näyttelijöinä elokuvassa ovat muun muassa Bel Powley, Lisa Loven Kongsli, Martin Wallström, sekä Jonah Hauer-King ja Sophie Cookson. Ruotsalainen näyttelijä Wallström esittää puoleksi ukrainalaista sotilasta. Peter Franzen näyttelee komentaja Komarovia. Hän kertoo hahmosta, että sillä on sellaisia psykologisia taipumuksia, jotka olisi kiva pystyä parantamaan. Komentajan hahmo on hieman monsteri.  Moni kai katsoisi elokuvan pelkästään Franzenin äänen vuoksi.

Powley on saanut huomiota näyttelijän uransa lisäksi myös vaatteistaan. Kaunokaisen vaatekaappi heijastelee hänen roolejaan, kuten Claire Clairmontia.

” — I could not exactly play the Stoic with a woman — who had scrambled eight hundred miles to unphilosophize me.” – C. Clairmont

Kirjoittanut: Iiris Penttilä

Edellinen artikkeli
Nippernaatin Baltia-numero esittelee Viron, Latvian ja Liettuan kiinnostavimpia nykytekstejä suomeksi
Seuraava artikkeli
Liettualaisia elokuvia DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalilla
Valikko