Syys-lokakuun vaihteessa, Liettuan suurin, kahdennenkymmenennen kerran järjestetty kansainvälinen teatterifestivaali Sirenos sisälsi myös erillisen liettualaisen teatterin katselmuksen, jonka vieraaksi on saapui noin 40 ulkomaista teatterintekijää.
Nuorempi teatterintekijäsukupolvi tekee taiteensa ilman hierarkkisten ammattinimikkeiden gloriaa ja antaa myös naisille enemmän tilaa, linjasi kuraattori Ana Ablamonova, Operomanija-ryhmän tuotttaja.
Muistojen kaivauksia
Fossilia perustuu Dalia Grinkevičiūtėn (1927-1987) pikkutyttönä kirjoittamiin runollisiin päiväkirjamerkintöihin ja muistelmiin Pohjois-Siperian pakkotyöleiriltä. Kirjoitukset löytyivät saviruukkuun kätkettynä ja kaunasilaiseen puutarhaan haudattuna vuonna 1991. Ohjaaja Eglė Švedkauskaitė, joka tällä hetkellä kuuluu Liettuan Kansallisteatterin johtotroikkaan on rakentanut tekstilöydöstä kehyskertomuksen, jossa on aineksia myös hänen oman perheensä tarinasta.
Tekstit on merkitty (osin) näyttelijöiden tuottamiksi ja tietynlainen omakohtaisuus näkyy myös loistavassa, hienovireisessä näyttelijäntyössä ja -taiteessa.Fossilia-esityksessä dokumentaarisuus ja keksitty teatterinarratiivi kohtaavat saumattomasti. Kyse on muistamisesta ja muistoista sekä niiden kaivelemisen mielekkyydestä. Esitystä tukevat erinomaisesti Ona Juciūtėn museoesineinä ja huonekaluina toimivat mammutin selkärankaa muistuttavat lavastuselementit sekä Agnė Matulevičiūtėn säveltämä musiikillinen äänimaailma. Uutta liettualaista teatteria tyylikkäimmillään.
10 x viisi minuuttia silmästä silmään
Pravieniškėsin vankilaan (noin 80 kilometriä Vilnasta, yli 2 000 vankia) on taiteen agentuuri Artscape kehittänyt esityksen, joka osallistaa ja yhdistää sekä vangit että katsojat. Meitä on kymmenen ulkopuolelta tulevaa ja meillä on mahdollisuus tunnin aikana kohdata kymmenen vankia ympyrämäisessä kymmenen pöydän ja kahdenkymmenen tuolin tilassa. Yhteinen kielemme on englanti; kolmea vankia avustaa tulkki.
Guided (Vedami) on sarja kahdenkeskisiä tapaamisia, joita ohjataan pöydän molemmin puolin olevilla tablettinäytöillä. Kukin pari jakaa noin viisiminuuttisen, jonka jälkeen vangit siirtyvät myötäpäivään viereisen katsojan, laitoksen ulkopuolisen vieraan seuraan. Esitys alkaa helpoilla suorilla kysymyksillä, joihin molemmin puolin pöytää vastataan joko nyökkäämällä myöntävästi tai puistamalla päätä.
Oletko koskaan varastanut mitään?
Välillä keskitymme yhdessä kuuntelemaan vankilahierarkiassa korkealla olevan vangin äänitettyä kuvausta siviilielämän ja vankilaolojen eroista. Tablettinäytöille ilmestyy ajatteluttavia kysymyksiä.
Mitä aika merkitsee sinulle?
Ohjaaja Mantas Jančiauskas ja dramaturgi Rimantas Ribačiauskas valmistelivat esitystä pari vuotta. Vankeihin tutustuttiin erillisissä työpajoissa. Pohjatyön valoivat Artscapen tuottajat Erika Urbelevič ja Aistė Ulubey vankilan erityissosiaalityöntekijän, Jūratė Danielėn kanssa. Danielė vastaa riippuvuuksista kärsivien vankien kuntouttamisesta.
Nyt voit ottaa kuulokkeet korviltasi. Mikä on ensimmäinen lapsuuden muistosi? Kummallakin on minuutti aikaa kertoa tai olla kertomatta.
Minkä tahansa kysymyksen tai ehdotuksen saa jättää myös noteeraamatta. Osallistavissa esityksissä tarvittava huolenpito ja turvallisessa tilassa olemisen puitteet on huomioitu. Yhden kohtaamisen ohjeistus on yksinkertaisesti teillä on kolme minuuttia aikaa keskustella mistä tahansa aiheesta. Näytöllä naksuttaa aikalaskuri. Puhumme tulevaisuudesta.
Enää ei suostuta mihin tahansa
The Silence of the Sirens on vakuuttavan vahva moniääninen manifesti teatterialalla vallitsevasta vallan väärinkäytöstä, seksuaalisesta ahdistelusta ja vaikenemisen kulttuurista perustuu tositapahtumiin. Uusi teatterintekijäsukupolvi ei suostu Liettuassakaan enää kutsumusammattilaiseksi kyseenalaisiin ja mielivaltaisiin työoloihin.
Kirjoitus ja kuva: Hyde Hytti
Kirjoittaja on Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kansainvälisten asioiden päällikkö ja suomalaisen Baltic Circle -teatterifestivaalin perustajajäsen, joka on tehnyt liettualaisten kollegoiden kanssa teatteriyhteistyötä jo vuodesta 1997.
Lisätietoa:
Valokuva: Liettuan Kansallisteatterin pääsisäänkäynti © Hyde Hytti