Liettuan kansallishymnin synty

Vincas Kudirkan patsas

Liettuan kansallishymni ”Lietuvos himnas” tai kansallislaulu ”Tautiška giesmė”, kuten sitä myös kutsutaan, on Vincas Kudirkan (1858–1899) käsialaa vuodelta 1898 – sekä sanoituksen että sävelmän osalta. Tässä ensimmäinen säkeistö liettuankielisenä:

Tautiška giesmė

Lietuva. Tevynė mūsų.
Tu didvyrių žeme,
Iš praeities Tavo sūnūs
Te stiprybę semia.

Puola-Liettuan liittovaltion heikentymisen ja 1700-luvun lopulla tapahtuneiden Puolan jakojen myötä Liettua joutui Venäjän alaisuuteen 1795. Tsaarin 1800-luvun jälkipuolella harjoittaman sorto- ja venäläistämispolitiikan johdosta Liettuassa oli tuolloin sallittua julkaista liettuankielistä kirjallisuutta ainoastaan käyttäen mukailtua kyrillistä aakkostoa. Tästä syystä liettuankielistä kirjallisuutta toimitettiin painettavaksi rajan yli Itä-Preussin puolelle, josta ”kirjankantajiksi” kutsutut liettualaiset kuljettivat painettuja kirjoja ja lehtiä Liettuan puolelle laittomasti – usein henkensä kaupalla. Kudirka julkaisi kansallishymni-runonsa sävelmineen salanimeä V. Kapsas käyttäen toimittamassaan ”Varpas” (Vaskikello) lehdessä, joka painettiin Itä-Preussin puolella Tilsitissä (nyk. Sovetsk, Kaliningradin alue).

Lietuva. Tevynė mūsų.” esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti lokakuussa 1899 Pietarissa – vain vähän ennen Kudirkan kuolemaa. Pietarissa opiskelevien liettualaisten tukemiseksi järjestetyn hyväntekeväisyyskonsertin kapellimestarina toimi liettualainen säveltäjä Česlovas Sasnauskas.

Liettuassa Kudirkan ”Lietuva. Tevynė mūsų.” esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti joulukuussa 1905. Tunnetun liettualaisen säveltäjän Mikas Petrauskasin johtama kuoro esitti sen Jonas Basanavičiusin järjestämän Vilnan Suureksi Seimasiksi kutsutun kokouksen alla. Vilnan silloisella kaupungintalolla (nyk. Liettuan filharmonisen orkesterin rakennus) 4.–5.12.1905 pidettyyn Suuren Seimasin kokoukseen osallistui n. 2000 eri puolilta Liettuaa kutsuttua edustajaa. Venäjällä loppuvuodesta 1904 alkanut maanlaajuinen hallituksenvastainen liikehdintä lakkoineen, Venäjän kärsimät suuret tappiot Japanin sodassa ja tsaari Nikolai II:n vuonna 1905 antama lokakuun manifesti johtivat poliittisen tilanteen uudelleenarviointiin myös Liettuassa.

Vaikka useita muitakin vaihtoehtoja oli ollut esillä, Kudirkan ”Lietuva. Tevynė mūsų.” vakiinnutti asemansa Liettuan kansallislauluna jo paljon ennen 16.2.1918 annettua itsenäisyysjulistusta.

Liettuan kansallishymni on esitetty julkisesti Suomessa jo Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa 6.5.1917 järjestetyssä arvokkaassa Liettualle omistetussa juhlassa ”Liettualainen juhlailtama” (Lietuvių vakaras). Tilaisuuden järjestäjänä toimi Helsingissä vain vähän aikaisemmin perustettu Suomen liettualainen yhdistys yhteistyössä suomalaisten Liettuan ystävien Maila Talvion ja A. R. Niemen kanssa. Maila Talvio piti laajan, paljolti omiin Liettua-kokemuksiinsa perustuneen juhlapuheen ja A. R. Niemi Liettuan historiaa, luontoa ja kansanperinnettä käsitelleen juhlaesitelmän. Juhlaan osallistuneisiin liettualaisiin teki suuren vaikutuksen Mikas Petrauskasin esittämä Kudirkan ”Lietuva. Tevynė mūsų.” He vaativat, että tilaisuudessa piti esittää myös Suomen kansallislaulu.

Liettuan kansallishymni on käännetty suomeksi. Ensimmäisen kerran nimimerkeillä Palle ja Reino Hirviseppä paremmin tunnetun Reino Palmrothin (1906–1992) toimesta. Hänen käännöksensä on julkaistu ainakin Taavi Valavirran toimittamassa teoksessa ”Kansakoulun laulukirja ja musiikkioppi” (s. 220). Vuonna 1927 julkaistussa teoksessa on oma osasto ”Eri maiden kansallislauluja ja -hymnejä”. Toisen käännöksen on laatinut 1990-luvulla Donelaitis-seuran pitkäaikainen aiempi puheenjohtaja Ulla-Liisa Heino. Tässä näytteeksi kummankin käännöksen ensimmäinen säkeistö:

Liettuan hymni

Sankareitten Liettua,
sä kallis synnyinmaamme,
entisaikain urhotöistäs’
voiman, tarmon saamme.
Suom. Reino Hirviseppä

Liettuan kansallishymni

Liettua on synnyinmaamme,
sankareiden tanner.
Muistoista me voiman saamme.
Vielä kaikuu kannel.
Suom. Ulla-Liisa Heino

Tsaarinvallan Liettuaan kohdistamat sortotoimenpiteet ja Liettuan yläluokan pitkään jatkunut puolalaistuminen näkyvät myös Kudirkan elämänvaiheissa. Vilnan yliopisto suljettiin 1832, syynä oli liettualaisten osallistuminen Venäjän alaisuuteen joutuneiden puolalaisten 1830 aloittamaan tsaarinvallan vastaiseen kansannousuun. Liettualaiset nuoret joutuivat suorittamaan yliopisto-opintonsa Liettuan ulkopuolella, erityisesti Pietari oli hyvin suosittu opiskelupaikka. Vincas Kudirka suoritti lääketieteen opintonsa Varsovan yliopistossa, hyvin luonnollinen valinta ottaen huomioon hänen kasvamisensa puolalaistuneessa ympäristössä. Kudirka tunnetaan kuitenkin ennen kaikkea yhtenä Liettuan kansallisen heräämisen johtohenkilönä. Hänen oman henkilökohtaisen ”heräämisen” virikkeenä oli Jonas Basanavičiusin toimittama, sortotoimenpiteiden vuoksi Liettuan ulkopuolella painettu liettuenkielinen lehti ”Auszra” (Aušra – aamunsarastus). Kudirkan oma kertomus tästä löytyy suomenkielisenä A. R. Niemen teoksesta ”Liettualainen kirjallisuus” (1925, ss. 162–165) ”Kudirkan aiempi kehitys tapahtui kokonaan puolalaisissa merkeissä. Hän oli Marijampolėn kymnaasin aliluokilla, kun Basanavičius oli yliluokilla. Mikään ei viitannut siihen, että tästä puolalaisissa seurapiireissä hemmotellusta nuorukaisesta oli tuleva liettualaisuuden esitaistelija. Liettualaismielisen Kudirkasta teki vasta ”Aušra”. Mielenmuutoksestaan on Kudirka itse kertonut seuraavasti: ”Aloin nopeasti käännellä ’Aušraa’ ja … en enää muista kaikkea, mitä minulle tapahtui … […] Kuulin, niin minusta tuntui, Liettuan äänen, joka samalla kertaa syytti, samalla kertaa antoi anteeksi: oi sinä harhaanjoutunut, missä olet ollut tähän saakka? […] Sitten täytti rintani mieluisa lämmin tunne, ja tuntui kuin olisin saanut uusia voimia. […] Tunsin itseni suureksi, onnelliseksi: tunsin olevani liettualainen.”

Varsovassa opiskellesaan Kudirka perusti muutaman muun liettualaisen opiskelijan kanssa salaseuran ”Lietuva”, joka alkoi julkaista Varpas-lehteä. Ensimmäinen numero ilmestyi 1889. Opintonsa päätettyään Kudirka työskenteli Šakiaissa lääkärinä (1890–1894). Koska Varpas-lehti painettiin Itä-Preussissa Tilsitissä, Kudirka halusi siirtyä asumaan aivan rajan tuntumaan Naumiestisiin (nyk. Kudirkos Naumiestis). Sieltä oli helpompi saada käsikirjoitukset toimitetuiksi vain puolen kilometrin päässä Itä-Preussin puolella olevaan Schirwindtiin (nyk. Kutuzovo, Kaliningradin alue) ja sieltä edelleen Tilsitiin.

Kudirka mehehtyi tuberkuloosiin marraskuussa 1899. Hänen hautakivensä paljastettiin
Naumiestisin hautuumaalla 1902. Siihen oli alun perin kaiverrettu myös ”Lietuva. Tevynė mūsų.” -runon kaksi viimeistä säkeistöä. A.R. Niemen em. teoksesta löytyy myös kuvaus Maila Talvion ja Kudirkan kohtaamisesta Plokščiaissa kesällä 1895 ja Kudirkan hautakiven karusta kohtalosta v. 1903: ”…Eräästä tällaisesta [Kudirkan] vangitsemisesta on Maila Talvio, joka joutui omin silmin sen näkemään, antanut järkyttävän kuvauksen. Mutta vielä vuoteessa Kudirka toimittaa lehteänsä, kunnes käsi viimein eräänä marraskuun päivänä herpautuu, kynä seisahtuu … Venäläiset sortajat eivät lakanneet pelkäämästä häntä vielä kuoleman jälkeenkään: kuvernöörin käskystä hakkautettiin kirjailijan hautakivestä pois siihen piirretty värssy hänen omasta, Liettuan kansallislauluksi muodostuneesta hymnistään! Voiko ajatella verisempää, kokonaista kansaa vastaan suunnattua loukkausta, kuin tämä alhainen teko oli?!” (A. R. Niemi: Liettualainen kirjallisuus, s. 165).

Vincas Kudirka on huomioitu Liettuassa monin tavoin. Esimerkiksi häntä esittäviä muistopatsaita on pystytetty eri puolille Liettuaa – yksi jopa vuonna 1961 Yhdysvaltoihin, Chicagon liettualaiselle hautuumaalle. Uusin hänelle omistettu muistomerkki löytyy Vilnasta. Gediminas-kadun varrella olevalle V. Kudirkan aukiolle (V. Kudirkos aikštė) on pystytetty näyttävä muistomerkki ”Lietuva. Tevynė mūsų.” hymnin sanoineen ja Vincas Kudirkaa esittävine näköispatsaineen. Kuvanveistäjä Arūnas Sakalauskasin yhdessä arkkitehti Ričardas Krištapavičiusin kanssa suunnitteleman muistomerkin paljastustilaisuus oli heinäkuussa 2009.

Liettuan tämänvuotisten laulujuhlien nimeksi on valittu ”Vardan tos …” – aivan oikein, se on lainaus Kudirkan ”Lietuva. Tevynė mūsų.” -hymnistä, kuten laulujuhlien viralliset verkkosivut kertovat. Hymnin neljännen säkeistön kaksi viimeistä säettä ovat:

Vardan tos Lietuvos
Vienybė težydi!

Sanaa ”vardan” käytetään kirkollisessa ympäristössä: ”Vardan Dievo Tėvo, Sūnaus, Šventosios Dvasios. Amen.“ (Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen). Oma ehdotukseni Liettuan laulujuhlien nimen käännökseksi on:

”Vardan tos …” – ”Sinun nimeesi – Liettua”.

Lisäksi yllä olevien kahden säkeen sanasta sanaan käännös olisi:

Sinun nimeesi – Liettua
Yksimielisyys kukoistakoon!

Hannu Niemi

Kategoria: Ajankohtaista
Tagit: Ajankohtaista
Edellinen artikkeli
Tammi, johon salama iski Auringon tyttären häissä
Seuraava artikkeli
Ehdota meille Liettua-aiheista juttua!
Valikko